-

Kaikki rahat on mennyt alkoholiin ja tupakkaan.´

Kävin Lontoossa. Ostin sieltä uusia teriä.

Miksen pysty nauttimaan elämästä? Miksen pysty nauttimaan mistään muusta kuin itseni satuttamisesta.

Haluan pois.

Give me reason

Mul on niin turha olo.
Kaikki väittää ettei ne pystyis elämään ilman mua, mutta ihan varmasti pystyy.
Mä en jaksais vetää enään yhtäkään henkäystäkään. Oon niin loppu.

Mä en kestä, mä lihon vaan kokoajan. Mä en kestä katsoa peilistä. Ahdistaaaa. Olen niin.. järkyttävä. Miksen ole voinut syntyä kauniiksi? Miksi en ole lahjakas missään?

Ahdistus valtaa mun koko kehon ja mielen. Haluan tarttua terään.

Ylihuomenna tulee yhteishakutulokset. Pelottaa.

It's me.

It's easier to bleed your problems out

Anteeks ihan hirveesti etten oo kirjottanu. En oo vaan millään jaksanut.
Eipä tässä mitää ihmeellistä oo tapahtunukkaan oikeestaan.
Mul oli 14.5 hoitoneuvottelu ja päätettiin että mulla on tästä lähtien vaan 1 kerta viikossa polilla käyntiä, kun aiemmin oli 2 kertaa. Pyysin myös että voitaisiin alkaa purkaa lääkkeitä koska mun mielestä ne ei auta muuta kun vähän nukkumiseen, ja ne vaan lihottaa mua ihan hulluna. Ei kuulemma tule kuuloonkaan. Syksyllä katotaan uudestaan. Että pisti vituttamaan.

En tajua, mulla on ollut pahempi olo kuin pitkiin aikoihin. Oon juonut monta kertaa viikossa alkoholia, haluan vaan pakoon tätä maailmaa ja tätä olotilaa. Meinasin hypätä sillalta junan alle yhtenä päivänä.
Oon vielä töissä ens viikon, sit alkaa loma. Onneksi. Oon niin ahdistunut töissäkin, meen vessaan itkemään monta kertaa päivässä, ja en jaksa tehdä mitään. Eilen tulin kotiin ulkoolta, ja menin suoraan vessaan itkemään ihan hullun lailla ja viiltelemään niin syvälle ku pystyin. Tuli ihan järkyttävä olo, olin samana päivänä ollut jo polilla mutta lähetin heti viestin omahoitajalleni että olisko ollenkaan aikaa enää tälle viikolle, tuntuu etten pärjää. En jaksa enää yksin. Sain perjantaille ajan. Vittu että mä vedän ranteet auki joku päivä.
Tää olo on niin kamala.

Mua alko itkettää polilla eilen kun hoitajani sanoi "Sulla on tulossa tässä kesässä ihan hirveesti hyviä juttuja, ja tää on varmaan paras kesä mitä sulla on ollut." Se oli ihan hirveetä kun tajusin että kyllä. Kyllä, tämä on paras kesä mitä mulla on ikinä ollut, ja tulee pitkään aikaan olemaan. Menen Lontooseen, menen festareille jossa nään lempibändini, jonka näkemistä oon odottanut tosi kauan, menen kahdelle eri mökille, ja muutan pois tästä paskapaikasta.
Mulla nous kyyneleet siinä nojatuolissa istuessani silmiin. Sanoin vaan kylmästi "Mutta mikään ei tunnu miltään."

Musta tuntuu etten elä enää kauaa. En halua lyödä mitään päivää lukkoon, mutta tunnen että kuolema on todella lähellä. En jaksa enää. En enää millään.