Tein kakun äitilleni. En tiedä miten voisin korvata äitilleni kaikkea mitä paskaa olen ongelmieni takia aiheuttanut sille. Kakulla kun ei kaikkea voi korvata.
Anteeksi äiti, että olen aiheuttanut vitusti huolta.
Anteeksi äiti, että pilasin joulusi. (omiesi sanojesi mukaan sä et halunnut viettää joulua, koska meni fiilis mun ja itsemurhayritykseni takia.)
Anteeksi äiti, että sunkin voimat alkaa olla lopussa mun takia.
Anteeksi äiti, että joudut vieläkin katsomaan minua tällaisena sairaana.
Anteeksi äiti, että joudut pelätä kokoajan koska tapan itseni tai satutan itseäni.
Anteeksi äiti, anteeksi kaikesta.
Tässä maailmassa mulle tärkein ihminen on äiti. En voisi ikinä kuvitella elämää ilman äitiä. En ikinä.
Rakastan häntä niin suunnattomasti.
Äitille voi puhua kaikesta, jopa pahasta olosta, koska on itse kokenut saman paskan, masennuksen yms, mutta ollut vahvempi kuin minä, eikä ole luovuttanut. Toisin kun minä, - minä luovutan. Olen niin lähellä luovuttamista.
Mun paha olo kasvaa ja kasvaa kokoajan. En tiedä enää mitä mun pitäis tehä.
En jaksais nousta enää sängystäkään. Haluan nukkua ikuisesti.
On mielettömän hienoa että sulla on tuollainen äiti joka välittää susta ja rakastaa sua! Mun mielestä sun ei kannata kokea syyllisyyttä äitiäsi kohtaan, hän kun kerran selkeästi välittää sinusta. Mitäpä hän ei vuoksesi tekisi. Ei siitä että on rakastettu pidä kokee hei syyllisyyttä :).
VastaaPoistaSinäkin tuut selviimään vaikka tänhetkisestä näkökulmasta et sitä näkisikään. Monet entiset samankaltaisessa tilanteessa olevat (ehkä äitisikin) kertoo ettei vaikeessa tilanteessa vaan pysty näkemään sitä toivoa ja omaa tilannetta ulkopuolisen silmin vaikka toivoa onkin.
Paljon voimia sulle. Kannattaa vaikka joka päivä, tänäänkin, kertoo äidille miten paljon hän merkitsee sinulle. Saatte molemmat hyvän mielen :)
Kiitos ihanasta kommentista :)
PoistaKatsoiyko sen MOT-ohjelman "Masentavat lääkkeet? Jos et niin kannattaa katsoa areenasta
VastaaPoista