Oon nyt 2 viikkoa syöny tätä mielialantasaajaa ja en oikein tiiä onko tää nyt kauheen hyvä. En mä huomaa mitään muutosta, ja toiseksi, otan aamusin yhden tabletin (ja illalla 2) niin se väsyttää ihan kivasti, meinaan nukahtaa aina duuniin? Että jee.
.jpg)
.jpg)
No mut saa nähä.
Äiti näki viikonloppuna mun kädet, ja oon taas viillelly normaalia enemmän käsiin.
"Eikä ****, mikä sua nyt on ahdistanu noin paljon?Pystytsä yhtään kertoo?"
"En mä tiiä."
Juu enpä. Mua ahdistaa elämä. En jaksa elää. Mulla ei ole syitä elää. Ja mä ansaitsen sen kaiken kivun mitä itselleni aiheutan viiltelemällä.
Tää kevät saa mussa hirveetä ahdistusta aikaan. En tiedä miksi. Mä en oo ikinä pitänyt keväästä. Kesästä taas tykkään. Mutta nyt vielä pahemmaks tässä tän tekee se, että olen luvannut itelleni etten ole enää kesällä elossa, ja kesä vaan lähestyy kokoajan. Miksen mä ole jo lähtenyt? On pakko lyödä joku päivä lukkoon.
Mä en jaksa jumalauta mennä töihin huomenna. Ahdistaa aivan helvetisti. En jaksa herätä. En jaksa esittää taas kaikille onnellista. Ei. Mutta mun on pakko. Porukat pakottaa. Joo, mä ymmärrän kyllä et ne ei halua et oon vaan himassa jne, mut ei jumalauta. Pitäiskö mun vihjata töissä jos mun työpäiviä vois lyhentää vähän tai jotain.. Ne kuitenkin tietää mun tilanteesta jne. Arghhh. No aivan sama.
en tiedä mitä sanoa, tekee pahaa kun en osaa auttaa sua :c
VastaaPoistavoimia, olet ihana ♥
samoin rakas. ♥
PoistaMoikka! Kommentoin tänne jonnekin kauemmas, koska mulla sulle vähän henkilökohtaisempaa asiaa.
VastaaPoistaAjattelin pyytää sua mukaan tekemään hyvää mieltä toiselle ihmiselle, hopelessille. Yksinkertaisuudessaan mun ajatus on, että lähetetään porukalla hopelessille kortit yllätyksenä. Korttien agenda on siis toimia konkreettisena muistutuksena että hopeless on mein ajatuksissa. Aion pyytää lisäksi mukaan muutaman muunkin bloggaajan. Yhteensä kortteja olisi lähettämässä noin viisi tai kuusi henkilöä. Jos sua kiinnostaa, laita sähköpostia: prosterys[ät]gmail.com.
Ideanhan tähän olen saanut tästä tapauksesta: http://maailmantarkein.kotisivukone.com/.
Mulla on sulle itsellesikin ajatuksia, mutta laitan ne toiseen kommenttiin kun liian pitkää kommenttia blogger ei anna julkaista.
Tahtoisin kysyä että mitä sulle kuuluu, mutta kun en siihen nyt suoraan vastausta saa niin kerron mun omat ajatukset.
VastaaPoistaSun blogissa on paljon tekstiä joka kertoo että sulla on paha olla ja että sulla on aika ikäviäkin ajatuksia. Mut pikasilmäykselläkin löytyy yks poikkeus, ja se on juurikin tuo teksti missä kerrot äidistäsi. Viimeeks kommentoin siihen että kannattaa vaikka joka päivä kertoa äidilleen miten paljon hän sinulle merkitsee. Mielestäni se pitää sisällään tosi ison asian.
Läheisistään välittäminen, hymyileminen kaupassa myyjälle tai vaikkapa ulos lähteminen kesäsateella. Puhumattakaan siitä, että jättää sanomatta ne huonot ajatukset itsestään itselleen. Ne on itsestään välittämistä ja itsensä rakastamista. Se on valtava asia. Hyvä palaa takaisin, eli siis kun vaikka teet äidillesi hyvän mielen niin saat itsellesikin sen!
(Sivuhuomautuksena, itsekin olen tässä nyt tuskaillut pääsykokeisiin lukemisen kanssa. En ole ollut varma siitä mihin haluan opiskelemaan ja lukeminen on siis jäänyt motivaation puutteessa tosi vähälle. En kuitenkaan halua syyttää siitä itseäni vaan hyväksyn asian ja itseni.)
Koska näen sinut toisenlaisessa valossa kuin itse näet itsesi, niin vielä mulla on ajatuksia:
Kivun ansaitseminen? Entä elämän tai hyvän olon ansaitseminen? Kuka on ansainnut elää? Voiko elämän ansaita? Jos elämän voi siis ansaita, kenellä on valtuudet kertoa kriteerit sen ansaitsemiseksi? Tai keneltä elämä ansaitaan? Kirjoitat, että ansaitset kaiken kivun ja tuskan. Mielestäni väite ei siis ole kovin vakaalla pohjalla.
Tai oikeastaan, ei kysymystä ansaitsemisesta voi edes määritellä. Oikeampi näkökulma olisi mielestäni se, että sinä tarvitset hyväksymistä ja rakastamista ja parempaa, sekä toisilta ihmisiltä mutta ennen kaikkea itseltäsi. Se, että hyväksyy oman itsensä ja edes yrittää rakastaa itseään ei vielä itsessään maksa kuin muutamia pieniä ajatuksia, mutta hiljalleen tuo elämään valtavasti parempaa. Tämän voin sanoa omien kokemuksieni perusteella.
Lähtökohtaisesti kysymystä ansaitsemisesta ei voi mielestäni lähteä lähestymään kyseiseltä kannalta. Elämä on ainutlaatuinen, ja sitä voi lahjanakin pitää. Sinä olet ainutlaatuinen ja arvokas, siksi koska olet ihminen ja ihmisellä on arvo. Ihmisellä on oltava arvo, koska mikäli se riistetään -no, historia tuntee aivan liikaa esimerkkejä siitä.
Pidän sinua siis arvokkaana ja korvaamattomana. Kuten sanoin, omien kokemuksieni pohjalta on ehkä tärkeintä yrittää välittää itsestään. Kaikki muu oikeastaan pohjautuu siihen. Tiedän, että vaikka kirjoitatkin että ansaitset kivun ja tuskan, kuitenkin haluaisit kohti parempaa ja hyvää. Välitäthän äidistäsikin. Täytyykin rohkaista sinua menemään kohti sitä mikä on hyvää : ). Anna hyvän virrata sisällesi, maistele sen mukanaan tuomaa lämpöä ja katsele, miltä maailma voikaan näyttää. Avaa sydämesi ja uskalla rakastaa itseäsi!
Näkökulmien vertailua, sitähän tämä on. Toiset näkökulmat ovat perustellustikin mielekkäämpiä kuin toiset. Tilanteessasi näkökulma rajoittuu synkimpään mahdolliseen, vaikka ääripään näkemys usein ei vastaakaan todellisuutta. Omasta kokemuksestani tiedän että esimerkiksi voimakkaita tunteita aiheuttavat reaktiot sumentavat objektiivisen järkevän ajattelun. Tai toinen vähän kauempaa haettu esimerkki, eli kukapa nyt esimerkiksi humalassa näkisi maailman selkeästi. Eli mitä tahdon sanoa, sulla on toivoa vaikka miten paljon vaikket sitä näekään. Näen sinut arvokkaana, selviytyjänä ja voittajana, ja haluan haastaa sinut rakastamaan itseäsi ja olemaan hyvä itsellesi : )
Tässä vielä linkki aika hyvään tosielämän elävään esimerkkiin asiasta: https://www.youtube.com/watch?v=D1QoyTmeAYw
Olen ylpeä sinusta. Toivoisin ettet haukkuisi itseäsi. Minä pidän sinua hyvänä ja arvokkaana juuri sellaisena kuin oletkin. Olen iloinen, että olet elossa ja olemassa :)
Kiitos kommentista <3 en muuta osaa sanoa.. Ihana <3.
Poista