2013 + kirosanavaroitus

Teen tän vähän myöhässä, vuoteni 2013 postaus.

Tammikuu

Piti alottaa laihduttaminen, mutta sekin tottakai epäonnistu.
Mun masennus alko pahenemaan, ahdistusta oli joka päivä, viiltelin joka päivä, kaikki alko pahenemaan. Ahdistusta siitä, mihin kouluun hakea yhteishaussa, ahdistusta ulkonäöstä, ahdistusta kaikesta. Aloin käymään kuraattorilla joka viikko.

Helmikuu

Ihastuin palavasti heti alkukuusta erääseen jätkään. Tuntui että olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. En halunnut enää kuolla. Me sovittiin tapaamisia, mutta aina jätkälle tuli jotain sen päälle. Loppukuusta menetin toivoani taas. "Jep. En oo nähny ***** vieläkään. Ei meistä tuu mitään. Se ei haluu nähä mua & se on nytki siel vitun Thaimaassa. Ihan vitun ärsyttävää kun oon siihen niin kusessa."  Kuun viimeisillä päivillä oli yhteishaku, ja hain hotelli - ja ravintola-alalle. Ahdistus alkoi nousta taas pilviin, hiukset alkoi ohentua stressaamisen myötä. Aloin taas kuntoilla ja tarkkailla syömisiäni. Ryyppäsin aika paljon viikonloppuina.

Maaliskuu

Samainen jätkä johon olin kusessa, tuli taas kuvioihin. Juttelin taas sen kanssa mooonet päivät, sovittiin taas tapaaminen joku päivä. Kävin kuraattorilla usein. Ensimmäistä kertaa ajattelin tosissani itsemurhaa. Halusin kuolla, vaikka meni taas "hyvin" rakkauselämän puolella. "Haluun kuolla. En jaksa enää. Hyppään jostain korkeelta? Tai junan alle? Ah, olis täydellistä, jos ei tarttis enää kestää tätä. VITTU ku ei oo keksitty sellast pilleriä vaan mikä tappaa, mut EI. Vittu ku pitää tappaa ittensä vaikeimman kautta!!"

Puolessa välissä maaliskuuta jätkä, johon olin kusessa, paljasti mulle että on kusessa mun parhaaseen ystävään.  Menin ihan paskaksi. Viiltelin vitusti. Koulussa alkoi menemään paskasti, kaikki alkoi kaatua päälle. "En kestä. Meen joku päivä sinne radalle. En pysty lyömään mitään päivää nyt lukkoon. Haluun vaan kuolla. Mitä vittua mä oikeesti teen tässä maailmassa? Oon vitun oksettava." 

Kirjoitin päiväkirjan viimeiselle sivulle itsemurhakirjeen. Vedin lääkkeitä turhaan, viiltelin, en lukenut kokeisiin, ahdistus esti senkin, sain paskoja numeroita, se ahdisti lisää.

Maaliskuun viimeinen päivä kuraattori soitti vanhemmilleni tilanteestani, ja terveydenhoitaja laittoi mulle lääkärille lähetteen. 

Huhtikuu

"Huhtikuu, ja kaikki on perseellään vieläkin. Ja tulee aina olemaan."  Dokasin paljon taas. Kävin kuntosalilla, koitin laihduttaa. Päätin päivämäärän koska tapan itseni. Juhannus.

Mua alettiin koulussa dissaamaan mun masennuksestakin. Ihan kun mua ei olis tarpeeks muutenkin jo haukuttu siellä.

"Vittu mä vihaan itteäni. Mä oon niin epäonnistunu kaikessa. Mä vittu tapan itteni sillon juhannuksena viimestään. Punnitsin itteni taas tänää. HYI HELVETTI. En syö huomenna mitään."  Esitin kaikille hirveen ilosta, ja koitin piilotella oloani kaikilta, vaikka kaikki sen tiesi jo. Lääkäri teki lähetteen nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. "Äikässä pitäs kirjottaa aine tulevaisuudesta. Mitä helvettiä mä kirjotan? "tulevaisuudessa makaan haudassa kun muut bilettää, koska oon paska ihminen ja liian heikko elämään tätä elämää." Joo."

Toukokuu

Toukokuu meni aika samallailla kun aikasemminkin. Viiltely lähti käsistä, itsetuhoajatukset oli kokoajan mielessä, kaikki oli paskaa. Viimeisellä viikolla menin leirikouluun luokan kanssa, viimeinen yhteinen retki sillä luokalla, se oli yksi kivoimmista asioista tänä vuonna mitä on tapahtunut. 21.5 oli ensimmäinen aika nuor.psyk. poliklinikalla.

Kesäkuu

1.6 sain peruskoulun päättötodistuksen käteeni ja olin vapaa peruskoulusta.

Aloin käymään maalaamishommissa valmistuvalla nuorisotalolla kaverin kanssa ns. "kesätöinä". Mulla oli myös eka aika hoitajalleni polilla. Meillä synkkas heti. 

Juhannus oli, juhannus meni, mutten tappanut itteäni. Vitun paska, et pystyny sit siihenkään. Olin viikon mökillä, enkä pystynyt nauttimaan mistään.

Lääkäri laittoi lähetteen suljetulle osastolle. "Itsemurhavaarassa."

Kesäkuun vikana viikonloppuna rock the beach, se oli niin ihanaa.

Heinäkuu

"Terveisiä ******** nuorisopsykiatrian osastolta **. Tässä mä istun ja katon ikkunasta. Sade piiskaa ikkunoita. Ahdistaa. Ahdistaa niin ettei mitään rajaa oikeesti. Tulin tänään tänne. En kuulu tänne, en osaa olla näiden ihmisten kanssa täällä.. Mulla on kyl ihana omahoitaja. Mut ahdistaa tää paikka ihan ylipaljon. Haluun himaan, tappamaan itteni."

Koko kuukaus meni siinä osastolla. Mulle annettiin lääkitykset, ja mut siirrettiin kriisijaksolta hoitojaksolle.

Elokuu

Osastolle tuli uusia ihmisiä, tutustuin muutamaan. Aloin miettimään hatkaamista. Aloin säilömään lääkkeitäni. Sain diagnoosit.

Lääkäri haluaa alottaa mulla sähköhoidon vakavan masennuksen hoitamiseksi.

Syyskuu

Osastolla edelleen. Voimat ihan lopussa. Viiltelin osastollakin paljon koska salakuljetin teriä mukaan. Mulla alkoi sähköhoito. "Hatkaan ens viikolla. Meen juna-asemalle ja hyppään junan alle. Oon niin vitun kyllästyny tähän elämiseen ja kaikkeen tähän paskaan. Vitun paska sairaus, vitun paskat kiusaajat, kiitos saatana, kiitos niin helvetisti. Onks sit hyvä mieli ku oon tappanu itteni? Toivottavasti. Oon kuoleman rajalla kokoajan. Mun elämä on vittu yhtä keikkumista veitsenterällä. Mä en tuu ikinä, IKINÄ, unohtaa mitä paskaa te ootte aiheuttanu mulle, missä vitun paskassa mä nytkin ryömin."

Erosin myös koulustani minne hain, hotelli - ja ravintola-alalle, joten olen nyt sitten ilman koulupaikkaa.

Lokakuu

Sähköhoidot oli & meni. Ei paljoo auttanu. Pelottavia kokemuksia ne ainaki oli jos ei muuta.. Hatkasin ykspäivä osastolta. Menin juna-asemalle. Istuin siellä, odotin ohikulkevaa junaa. Olin niin valmis tappamaan itseni. Istuin siellä ulkona, en tuntenut mitään. Satoi vähän, kello oli jotain puoli 9 illalla. Sitten, yhtäkkiä kytät tulee mun takaalta "Sä varmaan tiiätkin.." "Joo...." Ja eikun takas osastolle..

Hatkasin myös toisen kerran, uudet ystäväni kanssa. Hatkattiin ryyppäämään. Sekoiltiin hullunlailla, ja liftailtiin tuntemattomien kyytiin. Mentiin takaisin osastolle myös tuntemattomien kyydillä.

Sama paska olo jatkui. Sähköhoito sai ehkä toimintakykyäni hieman paremmaksi, mutta oloa ei se muuttanut.

Marraskuu

Lisää kavereita vaan tuli osastolla. Mun synttärit pidettiin osastolla. Se oli kiva päivä. Mun uloskirjauspäivä päätettiin. 2.12. Alettiin pidentämään lomia. Olin jo niin kiintynyt osaston väkeen ja muutenkin osastoon, alkoi siis ahdistamaan ajatus lähtemisestä. Olin ihan järjettömän ahdistunut, viiltelin kokoajan, ja halusin vain kuolla, koska tiesin että se tekee niin pahaa se lähtö sieltä osastolta.

Joulukuu

2.12 oli uloskirjaus osastolta. 4.12 vedin yliannostuksen lääkkeitä, jouduin sairaalaan ja sieltä seuraavana päivänä osastolle takasin. Olin siellä 4½ päivää kriisijaksolla. Kun pääsin pois sieltä silloin, oon ollut tähän asti vaan kotona. Joulu meni miten meni, fake smiling all the time. Uv ryyppäsin niin vitusti.

Että tällasta. Toivottavasti tykkäsitte, vaikka aika paska postaus tää nyt oli.