It never ends

Tää on nyt siis tän blogin eka postaus. Mul on aikasemminkin ollu pari blogia, mutta aina oon päätynyt poistamaan ne. Jos tähän jaksais nyt panostaa? Haluaisin jotain, minne voi purata kaiken paskan.
Oon nyt päättänyt esiintyä kasvottomana täällä, mutta saatan jossain vaiheessa vaihtaa ihan nimelliseksi jne.
Esittelyjä en nyt sen pahemmin keksinyt tuonne me, myself and I, - osioon mutta kattokaa sieltä nyt muutamia perustietoja jos kiinnostaa. Oon ollu puolvuotta suljetulla, päässyt just pois sieltä, yrittänyt itsemurhaa 2 kertaa, ja tän hetkiset diagnoosit löytyy tosta sivusta, mutta noi on viimeks päivitetty joskus alkusyksystä, ja mulle epäillään taas ties mitä. Oon käynyt sähköhoidossa osastolla ollessani, ei oikeastaan auttanu, vieläkin samassa jamassa. Nyt olen vaan avohoidossa, ja ilman koulupaikkaa, erosin edellisestäni koska se ala ei ollut yhtään mun juttu, mutta haen tulevassa yhteishaussa lukioon. Oliskohan tossa nyt tarpeeks jotain? Hope so.

Vittusaatana. Ahdistaa. Mulla olis tarvittavia lääkkeitä, mut mua ei vittuakaan kiinnosta syödä niitä koska ne ei ees auta. Mielummin sitten vaikka viillän, se auttaa edes hetkeks, + se on muutenkin ihana katsoa kun veri valuu. Ah. Mua itkettää kuinka paljon mä oon lihonu. Nää lääkkeet lihottaa, se ahdistaa mua ihan järjettömästi, ja nyt joulunaikana oon syöny ihan liikaa.
Oon ihan paska. Ei mulla muuta.
 Vuosikin vaihtui, olis taas uus vuos täynnä haasteita ja muuta paskaa. En jaksa. En pysty. Miksei tää paska ikinä lopu.