Pain

Sossutapaaminen meni oikein hyvin. Esitin hirveän ilosta ja että ei oo mitään ongelmia enää, enkä ole tappamassa itseäni. Kun äitiltä ja iskältä kysyttiin minkälaisena ne näkee mun tilanteen tällä hetkellä, iskä sano että sen silmissä näyttää ainakin hyvältä tällähetkellä, niinkuin aattelinkin. Mutta äiti. "Siis mun mielestä mun ei tarvii olla huolissani enää että musta tuntuu että se on löytäny sen valon sieltä tunnelin päästä jota kohti se menee, heti sen lääkeyliannostuksen jälkeen!" Mä olin ihan ihmeissäni. Siis mitä. Ei. Ei todellakaan. No, eiköhän mun omahoitaja taas kerro kaiken mistä ollaan sen kanssa puhuttu kun 2 viikon päästä on hoitoneuvottelu.. En haluais huolestuttaa kyllä mun vanhempia. Aaargh.

 Mä nukun ihan järkyttävän paskasti, joten mä niin toivon et lääkäri nostaa mun iltalääkitystä siellä hoitoneuvottelussa.

Ahdistaaa. Viiltelin aamulla, ja viillän ihan kohta, koska en kestä tätä oloa enää. Oon taas alkanu viiltelemään ihan vitusti.
Kuulin tänään kaverilta joka on mun entisen kiusaajan kanssa samalla luokalla tällähetkellä (ja melkein kaverustunut sen kanssa..) että se haukkuu mua vieläkin siellä. Oon ainoa kohde ketä se haukkuu enää. Eikä mikään ihmekkään. Mä en oo pitkään aikaan enää kuullu kenenkään kiusaavan mua tms, mutta toi sai taas mulle ihan vitun paskan fiiliksen.

Mä oon niin väsynyt. Elämään.

Tänään meinasin hypätä junan alle.