Ahdistaa niin järjettömän paljon. Päällimmäisenä tämän päiväinen sosiaalityöntekijöiden tapaaminen, koska lääkeyliannostuksesta tuli lastensuojeluilmotus. En vittu halua mennä sinne.
Tartun taas terään, se helpottaa. Ainakin hetkeksi..
Rupesin ihan tosissani miettimään, auttoiko sähköhoito mua sillon syksyllä. Silloin multa kysyttiin kokoajan huomaanko mitään eroa, ja sanoin että en. Nyt huomaan. Olen huomannut että olo on pahentunut, ahdistus on lisääntynyt, nukkuminen menee taas päin persettä & ruokahalu on kadoksissa. Sähköhoito paransi yöuniani, ruokahaluani ja mieliala nousi ehkä ihan vähän. Nyt tunnen olevani taas siellä pohjalla, missä olin vuosi sitten.
Suunnittelin taas itsemurhan hyvin tarkasti, ja lupasin eilen illalla itselleni etten ole kesällä enää elossa. Kirjoitin vihkooni omahoitajalleni (polilla) noi samat sanat. Mä purkasin sinne eilen illalla ihan kaiken. Käytetään siis vihkoa välineenä, koska mä oon niin paska puhumaan. Oon tyyliin hiljaa aina.
Mun terät on ihan paskoja. Mua itkettää koska en saa kunnon jälkiä aikaseksi. En osaa edes viiltää tarpeeksi "hyviä" jälkiä.
Mä oon niin ilonen siitä että ruokahalu on taas kadonnut jonnekkin, koska lupasin itselleni että laihdutan 10kg ainakin. Mä en kestä kattoa itteeni peilistä, hirvee norsu.
Mä en enää jaksa.
.gif)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti